Ajelimme jälleen rantaan ihailemaan auringonlaskua.

Kylläpä olikin vaihteeksi taas mahtava väritys.

Isäntä ohjasi meidät pienelle laskuveden paljastamalle hiekkasaarelle.

Hän lähti itse kuvailemaan maisemia.

Istuskelimme sitten kaksin autiolla saarella.

Näkyi se emäntäkin tuolla kävelevän.

Hänkin kuvasi kait tuota auringon värjäämää merta...tai sitten meitä.

Nyt hän tulee tänne.

Taisikin tulla meitä hakemaan.

Nyt pujotellaan sitten kapeita väyliä myöten rannalle.

Hienot näköalat on toki täältä ylhäältäkin.

Aurinko taitaa jo kohta painua mailleen.

Hei, nyt ollaan ilmeisesti jo lähdössä kotiin.