Seuraavana aamuna lähdimme taas haistelemaan uusia tuulia.
Tuon tuostakin juoksi poroja automme edestä.
Eetu tahtoi päästä niitä tervehtimään, mutta ne karkasivat takaisin metsään.
Sen sijaan tienreunan pusikosta tuijotti joku utelias olento meitä.
Sehän oli punakettu, joka kuitenkin häipyi pian omille teilleen sekin.
Hyvin pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme Tenorinne nimiselle leirintäalueelle Karigasniemelle.
Sieltä löytyi taas sopiva leirimökki.
Illalla myöhään ihailimme sieltä revontulia Tenojoen takana olevan norjalaisen kylän yllä.
Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen matkamme jatkui Tenojokivartta pitkin kohti pohjoista.
Välillä pysähdyimme tietenkin jaloittelemaan.
Mitähän tuo isäntä oikein tuolla näki?
Onneksi tästä löytyi sopiva paikka meillekin. Eetu olis mennyt mielellään tuonne joen keskellä olevalle hiekkadyynille.
Oli siellä niin ihmeelliset näkymät, että luulin jo tämän olevan vain kaunista unta, ja yritin haukotella herätäkseni, mutta totta se oli.
Kommentit