Jälleen palasivat nuo helteet, ja pääsimmekin meren rannalle vilvoittelemaan.
Päätimme ottaa tämän kumikepin vaihteeksi mukaan.
Onneksi löytyi taas isäntäkin heittämään sitä.
Ja sitten rynnättiin perään, jotta vesi roiskui.
Eetuhan sen nappasi ensin.
Luovutti kuitenkin tapansa mukaan minulle.
Minun tehtäviini kuuluu aina kepin palautus.
Ja taas juostiin.
MUTTA mihin se meni?
Unohdimme, etä tämä kumikeppi ei jää kellumaan kuten puukepit.
"Miten me sen nyt sitten löydämme?"
Onneksi huomasin, kun se liikkui tuolla pohjaa myöten.
Sukelsin heti sen perään, jottei vaan karkaa kauemmaksi.
Eetukin taisi sukeltaa avukseni, kun noin kastui. Onneksi se sitten kuitenkin löytyi!
Kommentit