yst%C3%A4vi%C3%A4.jpg

Pinja-systerin tapaaminen on tietysti aina kohokohta.

yst%C3%A4vi%C3%A4-2.jpg

Myös Veera-irlis täytyy nähdä.

yst%C3%A4vi%C3%A4-3.jpg
MUTTA...missä ihmeessä on Pelle?

yst%C3%A4vi%C3%A4-4.jpg

Siellähän se Pelle olikin jo jututtamassa isäntää ja esittelemässä hänelle uutta leluaan.

yst%C3%A4vi%C3%A4-5.jpg

Petteri-kissaa katselimme mieluummin matkan päästä, kun joskus olimme saaneet siltä hieman ojennusta.

yst%C3%A4vi%C3%A4-6.jpg

Noita lampaita minä olen joskus jopa paimentanutkin.

yst%C3%A4vi%C3%A4-7.jpg

Eetullakin oli jo korkein aika tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa. Tosin se piti houkutella sinne talutushihmassa.

yst%C3%A4vi%C3%A4-8.jpg

Sitten se olikin tosi ylpeä rohkeudestaan.

yst%C3%A4vi%C3%A4-9.jpg

Tämän kanin luokse sitä ei tarvinnut houkutella.

yst%C3%A4vi%C3%A4-10.jpg

Minä vein meidän kanoilta terveisiä siellä olevalle kanalaumalle.

yst%C3%A4vi%C3%A4-11.jpg

Niitä oli siellä monen näköisiä.