Sieltä tuli pari valtavaa, vihreää veturia vaunuineen ohitsemme.

Sitten meni kolme isoa punaista ja paljon tavaravaunuja jytisten, mutta Heikkiä ei näkynyt.

Kuulimme että Heikille oli tullut hieman mutkia matkaan, ja päätimmekin jatkaa uskollisesti odottamista seuraavana päivänä eli eilen.

Lopulta tulivat Heikin vaunut, mutta niitä veti aivan väärä veturi.

"MISSÄ HEIKKI ON? ET KAI OLE VARASTANUT HEIKILTÄ SEN VAUNUJA?"

 

"Hei Pietu, älähän nyt kiihdy. Tuolta se taitaa vihdoinkin tulla!"

Tulihan se Heikki-vanhus lopultakin, ja vislasi meille niin isosti, että aivan säikähdimme. Jäimme jännityksellä odottamaan tavoittaako se sitä vaunuvarasta.

Nyt se oli saanut vaununsa takaisin ja ajoi jälleen ohitsemme kylläkin takaperin. Ehkä se ei ollut muistanut kääntyä.

Olipa mahtavaa seurata tuollaisen pirteän, 73-vuotiaan veturivanhuksen sinnikästä matkaa aivan kotipihalta. Ei se vähästä lannistunut vaikka välillä olikin tullut hieman laakerivikoja ja muuta pientä.

Mutta voihan sentään...se punainen veturi roikkui tuolla perässä. Toivottavasti sillä ei ollut mitään kujeita mielessään.