Eilen pääsimme retkelle Rautavaaran ihmeellisiin erämaamaisemiin.

Melkoinen kuusi oli täällä pötkähtänyt nurin.

Emäntä laittoi meidät isännän kanssa ensin ylittämään tätä siltaa. Isäntä keksi vasta puolessa välissä, että millainenhan painorajoitus tässä on.

Tämä vanha kuusi seisoi vielä lujasti pystyssä, vaikka latva olikin jo katkennut.

Nyt me vasta satumaisiin maisemiin saavuimme.

Tuolla oli kuulemma se kuuluisa Pumpulikirkko, jonne emme kuitenkaan menneet sisälle, kun siellä oli niin paljon vettä lattialla.

Ihailtiin ja ihmeteltiin vain paikkaa täältä ulkoa käsin.

Tuossa opastaulussa luki, että Pumpulikirkko on muodostunut hiidenkirnusta, joka on aikojen saatossa puhjennut kyljestään.

Nyt se muodostaa ikään kuin kirkkosalin saarnastuoleineen.