Eilen pääsimme vihdoin onnittelemaan Bertta-mummua, kun hän täytti viikko sitten 94 vuotta.
Mummu oli hieman pahoillaan, kun oli jo ehtinyt vaihtaa yöpuvun ylleen, mutta ei se meitä suinkaan häirinnyt. Tärkeintä oli, että saimme mummulta keksit, joita hänellä oli aina meidän varalle kaapissaan.
Täällä oli aina niin kiva käydä.
Isäntä kertoi kuulleensa täällä aamuvarhaisella käydessään huuhkajan huhuilua.
Nyt hän tähyili sitä korkeista kuusista.
Minä kyllä toivoin, ettei se olisi tällä kertaa paikalla.
Kävimme vielä pikku lenkin lähimetsässä.
Onneksi ei ollut pöllöilta!
Aivan mielellämme kipusimme autoon , ja suuntasimme kotiin.
Kommentit