Isäntä irroitteli joesta heikot jäät, jotta ne eivät ole enään vaarana meille.

Nyt voimme istuskella sitten aina välillä rannassa laiturillakin.

Pihankin hän hiekotti, jotta voimme pelata siellä frisbeetä liukastelematta.

Hui, mutta mitä tuo nyt on!?

Siellä paloivat joululahjojemme kääreet komeassa kokossa.

Kävimme myös Bertta-mummua tervehtimässä.

Sitten pääsimme vielä juoksentelemaan Egyptin pelloille.

Eikö täällä ollutkin vilä viime kerralla käydessämme lunta?

Kourupurokin näyttää tulvivan.

Oikeastaan täällä on tosi kaunista näinkin.

Emäntäkin kiirehti ikuistamaan tätä harvinaista tapaninpäivää.