Eilen illansuussa päätimme ajella pitkästä aikaa katsomassa järvimaisemia.

Joki ainakin oli hyvin tyyni, ja ilma mitä kaunein.

Eipä järvelläkään näkynyt pahemmin laineita.

Eetu taisi huomata jotain mielenkiintoista kauempana.

Lopulta minäkin havahduin airojen loiskahduksiin.

Eräs jokinaapurimmehan siell oli soutelemassa.

Harmi vain, että hän oli jättänyt Kajon ja Lotan kotiinsa kuistille odottelemaan, koska ovat kuulemma turhankin innokkaita uimaan veneen perässä.(Muistatteko ne tyttökoirat, jotka karkasivat kerran meille?)

Kyllä oli rauhallista ja hiljaista. Onneksi tuo sähkömoottorimmekaan ei pidä juuri mitään ääntä.

Tässä olemme jo paluumatkalla.

Siellä Kajo ja Lotta ilmeisesti huiskuttivat kuistin ikkunasta meille. Olin ainakin näkevinäni sieltä jotain liikettä.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun saavuimme kotirantaan.