Sunnuntaina, kun Sisu ja Juju olivat lähteneet, ajoi taas auto pihaan, ja ilokseni sieltä loikkasi sisarentyttäreni Katti meitä tervehtimään.
Eikä siinä kaikki, vaan kohta sieltä purkautui lisää porukkaa ja olimme aivan riemuissamme. Siinä olivat Kattin lapset Kolli ja Kiisu sekä Tutu-corgi ja porukan nuorimmat Ella-corgin aivan vauvoina adoptoimat "suskoiralapset" Usko ja Laina.
Tarjosimme heille luomuja alkupaloja tuosta kauriiden ja jänisten heinäkasalta. Ne nimittäin jättävät sinne aina vastalahjaksi melkoisen kasan karkkipapanoita. Kaikille näytti nämä herkut maistuvan.
Esittelimme tietysti myös kanalan näillekin vieraillemme.
Hetken kuluttua saapui pihaan seuraava auto, jossa tuli Halo-corgi.
Hänellekki piti vielä esitellä kanalanporukka.
Nuorimmat vieraamme hieman vierastivat noita kotkottajiamme ja jäivät mieluummin emäntänsä suojiin odottelemaan.
Sitten juostiin kilpaa tai muuten vain riehuttiin porukalla.
Täytyihän meidän mäkikin esitellä heille.
Sukulaisistani oli tosi kivaa harrastaa vuoristokiipeilyä.
Usko-nuorukainen jäi tomerana vartioimaan rinteeseen muidn turvallisuutta, kun se on urhean poliisikoiran jälkeläisiä.
Kun osa vieraista oli lähdössä. Eetu hyppäsi ensimmäisenä autoon, kait synttärimatkan toivossa.
Se häädettiin kuitenki sieltä pois, koska synttärisankarin piti toki jäädä kotiinjääviä vieraitaan viihdyttämään. Sen sijaan autoon pakattiin Halo, Usko ja Laina. Harmitti, etteivät voineet jäädä maanantaiksi juhlimaan, mutta onneksi jäi vielä kavereita meillekin.
Kommentit