Tässä yhtenä päivänä kävelylenkillä tuli Eetullekkin sellainen paikka eteen, missä tämä hurjapää löi jarrut päälle.

Reittimme kulki nimittäin riippusillan yli, josta aukeni tällaiset näkymät.

Eetu löi maihin ja päätti olla liikkumatta mihinkään, tai ainakin hieman totutella tähän heiluvaan alustaan.

Päätin hieman rohkaista poikaa. Kerroin kuinka olin jo pienenä poikana kävellyt tässä yli päivittäin, kun asuin ensimmäiset puolisen vuotta tässä aivan lähellä.

"Kyllä tähän tottuu, kun menee tästä useammin yli, ja kesällä pääset veneilemään tuota jokea myöten kanssamme."

"Tuolla on muuten aivan lähellä isännän työpaikkakin. Käydäänkö katsomassa?"

"Joskus isäntä saattaa ajella työhommissaan näilläkin seutuvilla, joten nyt kannattaa pitää silmät auki."

Eipä näkynyt täälläkään, vaikka kuinka kurkittiin...

...eikä täällä. Parempi katsoa vielä tuolta päärakennuksen luota.

Ei vieläkään saatu isännästä mitään havaintoa, mutta tuolta suunnasta tuli kyllä oikein hyvä ruoan tuoksu, joten ehkä hän oli siellä syömässä,...tai sitten jo jossain ruokalevolla.