Nyt arkipäivinä, kun isäntäväellä ei ole aikaa harrastaa frisbeetä meidän kanssa paivällä, otamme välillä iltatreenejä.

Meillä onkin siinä Eetun kanssa työnjako. Eetu tarkkasilmäisempänä pyydystää tuon vihreän kiekon...

...ja minä huolehdin palauttamisesta.

Eetu lähtee kuin tykin suusta perään silmät tiukasti naulittuna frisbeehen.

Nappaa sen sitten vauhdissa kiinni,

luovuttaa kiltisti minulle ja...

...varautuu seuraavaan nappaukseen.

Eetu juoksee varmaan noissa spurteissa ääntäkin nopeammin.

Jälleen varma kiinniotto.

Tosi kivaa on tällainen yhteistyö.
Miten minä tulisinkaan enää toimeen ilman tuota tarkkasilmäistä pikkukaveria.