Eilen käytiin emännän kanssa sunnuntaikävelyllä Neulatammella.

Sinne pieneen kauniiseen metsään on aina kiva mennä. Sinne liittyy niin paljon
muistoja varsinkin pentuajoiltani.

Kiipesin jo pikkupoikana tämänkin kannon päälle.

Tätä puuta luulin aika pitkään jonkun jättiläiskanan jalaksi.

Täällä on myös aina kaikkia mielenkiintoisia jälkiä.

Tuota rantapolkua päädytään tänne kanavalle.

Onneksi isäntä tuli sitten tänne tammelle autolla vastaan, kun oli niin märkä keli, ja
kotiin ois ollu vielä muutama kilometri matkaa.