Eilen Eetu pääsi hakemaan kanssani postia, ja tahtoi ehdottomasti osallistua sen kantamiseen.

Siinä se roikkui tiukasti toisessa laidassa ja yritti pysyä tahdissa.

Melko hyvin se sujui näin ensikertalaiselta.

Välillä piti kyllä koota posteja taas yhdeksi pinkaksi, kun meinasivat hajota pitkin pihatietä, mutta...

...tärkeintä, että suurin osa meni ehjänä perille. Tuskimpa sillä niin väliä vaikka muutama lasku ja lehdenpala ois matkanvarrelle tuulen vietäväksi jäänyt. Kyllähän näitä riittää. Tärkeintähän on, että Eetu-pojasta kehittyy minulle apulainen.