Onneksi oli välillä tas yksi poutahetki, jotta pääsimme ulos nuotiolle. Mietin, että miksihän tuo isäntä paistelee tyhjiä tikkuja.

No löytyihän sieltä onneksi makkaraakin.

Kylläpä ne näyttävätkin herkullisilta.

Jopas heräsi äiskäkin makkaroita paimentamaan.
Eiköhän tuosta jää palaset meillekkin, kun vain kiltisti odotamme ja tuijotamme hyvin anovina.
Tiesimme kyllä, että isäntä ei voi vastustaa hiljaista pyyntöämme.