Eilen ajelimme taas itärajaa kohti, jossa päätimme sitten jalkautua kunnon vaellusretkelle maastoon. Isäntä tutkisteli opastetaulusta reittivaihtoehtoja.

Tämä iso järvi, jonka rantaan jätimme automme, on kuulemma Älänne.

Emme ehtineet kuitenkaan rantamaisemia kauvaa ihailla, kun isäntä oli jo löytänyt sopivan reitin.

Sitten juostiin vain kiireesti perään.

Tästä se kuulemma alkoi.

Saimme kulkea maastossa vapaina, kun vain lupasimme pysytellä isännän jäljessä ja...

...emännän edellä.

Välillä se oli tosi vaikeaa, kun he ponkkoilivat polulta jos minne kuvaaamaan kaikkea mahdollista.

Nyt oli isännän tähtäimessä kaakkuripariskunta.

Onneksi he huomasivat kuitenki välillä ottaa minustakin jonkun kuvan.