Isäntä ja emäntäkin alkoivat ihmettelemään pihassamme jo useampana päivänä pyörinyttä kissaa, joka tuntui olevan erittäin kesy ja ystävällinen.

Pienen naapureihin suuntautuneen kyselykierroksen jälkeen he antoivat kisulille myös ruokaa.

Se sai lainaksi Pinja-systeriltä tänne unohtuneen vesikupin. Emäntä myös kampasi kissan, ja leikkeli siltä takut pois.

Kissa vaikutti hyvin tyytyväiseltä saamaansa kohteluun.

Uteliaana se seurasi rankakasan päältä meidän ja kanojen touhuja.

Yritin houkutella sitä leikkimään frisbeellä, mutta vielä se hieman ujosteli.

Sitten alkoi tiedotusrumba, koska arvelimme, että noin ihanalla kissalla täytyy olla jossain koti ja kaipaavat omistajat. Levitimme siitä kuvallisia ilmoituksia ja fb-sivuille runsasti myös tietoa, jota ystävälliset ihmiset jakoivat eteenpäin.

Etsintä tuottikin pian tulosta. Monen mutkan kautta oli fb-ilmoittelu vihdoin tavoittanut ihmisen, joka välitti tietoa omistajille. He tulivatkin tuolta 15 km:n päästä sitä kiireesti noutamaan.

Lapset olivat aivan onnessaan, kun heidän Kinuski-kissansa oli vihdoin viikkojen etsiskelyn jälkeen löytynyt. Saimme tietää, että se on noin vuoden ikäinen uroskissa.

Ilo näytti myös olevan molemminpuolista. Kinuski sai myös lempilelunsa kuljetusboxiin, ja lapset lupasivat pitää siitä hyvää huolta, tarjoilla sille herkkuruoka ja pitää sitä sisätiloissa tarkkaan vahdittuna kunnes se pääsee leikattavaksi....En nyt kyllä oikein tiedä, mitä siltä leikataan???