Eilen oli onneksi taas poutailta, ja vielä sen verran vilpoisampi, että päätin hieman kuntoilla. Onneksi varastosta löytyi frispii.

Piti vaan löytyö joku sitä heittämään.

Jotenkin tuntui, että minulla oli tässä hommassa peesaajakin.

Onneksi isäntäkin innostui leikkiin mukaan.

No nyt mentiin!

Frispii katosi hetkeksi näköpiiristä.

Heh heh, sieltähän se löytyi kentältä.

Ja taas perään.

Välillä vaihdettiin suuntaa, ettei mene pää sekaisin.

Hiphei, tämähän käy kuin tanssi!