Kävimme Likka-äiskän kanssa katsomassa rannassa mitä kaikkea tulviva jokivesi tuo tullessaan. Onneksi se ei ylety vielä Sympaatille saakka, mutta täytyy muistaa sitoa vene puuhun kiinni kaiken varalta.

Silloin äiskä huomasi vedessä jotain mielenkiintoista.

"Nam!" Äiskä jo lipoi kieltään nähdessään veden varassa jonkun myyrän tapaisen.

Onneksi minä ehdin napata sen tänne ylemmäksi turvaan jo uusiutuvalta vaaralta. Taitaa olla joku puolihukkunut vesimyyrä.

Ehkä se tuosta vielä toipuu ja lähtee juoksemaan, kun saa hieman kuivatella. Jospa saankin siitä uuden ystävän.

Samassa emäntä tuli rantaan, ja lennätti myyrä raukan kaaressa takaisin jokeen virran vietäväksi.

Miksi ihmeessä tämä elämä pitää olla joidenkin kohdalla noin julmaa, vai oliko se vain huonoa tuuria. Toivon kovasti, että se vielä selviäisi tästä viimeisestäkin kommelluksesta ja uisi johonkin turvasatamaan.
Eipä ole Repeäkään vielä näkynyt...huokaus.