Sen verran oli eilen päivempänä lauhtunut, jotta pääsin emännän kanssa viemään kauriille ruokaa. Sieltä ne nousivat taas makuukuopistaan, ja näyttivät selvästi ilahtuneilta.

Eipä ollut tällä kertaa torttua vaan leipää, jyviä ja vihanneksia.

Kauris pukki katseli tarkkaan tuomisiamme pelottavankin läheltä.

Hei, kukas sinä sitten olet?

Tätä kauristyttöä minä en olekaan vielä ennen nähnyt näin lähellä. Taitaa olla se uusin tulokas, joka on katsellut aina tuolla jossain kaukana taka-alalla.

Sillähän on paljon pyöreämpi pää, kuin nuilla tutummilla kävijöillä. Aika ystävälliseltä se kyllä näyttää.

Parempi kuitenki poistua ajoissa paikalta, jotten jää pienempänä jalkoihin.

Kiire niillä oli taas syömään.

Auts, nyt meinaa jo takavarpaita pahasti nipistellä, joten pian sisälle lämpimään.