Sunnuntaina oli niin hieno aurinkoinen pakkasilma, että päätimme käväistä Kihlovirralla katsomassa, joko kaikki vesilinnut ovat lähteneet kohti etelää.
Rantavedet olivat jäässä, mutta kauvempaa kuului loisketta ja melkoista mekkalaa.
Kiipesimme lintutorniin paremmin nähdäksemma. Nyt minäkin pääsin sinne isännän pienellä avustuksella.
Onneksi seinässä oli pieni rako, josta saatoin katsella kauvemmas järvelle.
Siellä näkyi todellakin sulaa vettä ja iso parvi jotain lintuja.
Isäntä nosti minut ylemmäksi, jotta näkisin paremmin.
Joutsenethan siellä polskivat ja metelöivät. Niitä oli kaikkiaan ainaki 13. Kait ne olivat jo valmistautumassa muuttomatkalle.
Alastulo onnistuikin sitten paljo paremmin.
Toivoin kovasti, etteivät nuo joutsenet tulisi kuitenkaan tekemään lähempää tuttavuutta tai sanomaan hyvästejä, sillä kieltämättä minulla on edelleen pieni joutsenkammo.
Pääsimme onnellisesti autoon ja kotimatkalle. Tien varressa tervehti meitä tämä hauska poni, jonka olemme nähneet täällä jo niin usein, että se taitaa tuntea meidät.
Kommentit