Nyt kun isäntä pitää ylityövapaitaan pidennettynä viikonloppuna, suuntasimme eräälle suolle kaimojani metsästelemään. Kait te vielä muistatte oikean virallisen nimeni. Taisin kertoa sen viimeksi noin vuosi sitten.
Kyllähän niitä siellä näytti olevan, mutta jotain outoa oli tapahtunu.
Joku oli käyny marjastamassa jo ennen meitä, mutta sille oli kelvannu vain siemenet marjojen sisältä, ja kaikki marjat olivat siis hajallaan.
Mietimme Likka-äiskän kanssa, että kuka kumma täällä harrastaa moista touhua.
Silloin huomasin lähistöllä liikettä.
Koivujen latvukset kuhisivat palleroisia lintuja. Ensin hieman harmitti, kun ei tullut kiikaria matkaan.
Mutta onneksi saimme zoomattua ne kameralla hieman lähemmäksi. Silloin minäkin tunnistin nuo lyyrapyrstöt teeriksi.
Siellä ne söivät nyt koivuista jälkiruokaa. Mitä arveletta? Olinkohan minä nyt aivan oikeilla jäljillä noiden marjojen hajottajien suhteen?
Kommentit