Erään pinon päässä oli tällainen kaunis rypyköiden muodostama kukkanen.

Ja tuossa oli lisäkoristeena kait jotain hytykkää sun muuta sienikasvustoa.

Kiipesimme myös pinon päälle ihailemaan siellä olevaa kääpäkasvustoa.

"Hei Pietuseni, mitähän nuo söpöt karvaiset sienet ovat?"

"Taitavatpa olla vanhoja karvavyökääpiä, jotka ovat jo muuttuneet valkoisista vihertäviksi."

"Entä nuo tuolla sahauspinnoilla?" "Ehkä niistä suurin osa on pinovyökääpiä. En minäkään nyt kaikkia sentään voi vielä tuntea, mutta täytyy tutkia kirjoista ja kysellä vaikka sienipolkulaisilta."

Likka-äiskä onnistui löytämään tapansa mukaan täältäkin hyvän lepopaikan.

Tätähän me voidaan käyttää nyt lumivuorten puuttuessa myös hyvänä tähystyspaikkana sekä joelle että pihan suuntaan.

Minä pidän kyllä mieluummin tuota pihaa silmällä, jos vaikka huutelisivat meitä jo syömään.