Saavuttuamme majapaikalle huomasin ikkunasta, että siellä taas yksi niistä odotteli meitä.

Edellisenä iltana jo olimme syöttäneet koirankeksejä närhelle ja kuukkeleille, ja nyt kävimme hankkimassa aivan niitä varten vaaleaa leipää, jota yksi kuukkeli näytti jo tarkastelevan.

Isäntä riensi sinne heti käsi ojossa viemään lisää sapuskaa.

Meinasi miltei käydä kateeksi, kun hän oli noin hyvää pataa noiden siivekkäiden kanssa.

Eipä malttanu emäntäkään sisällä pysyä, vaan oli jo kohta kontillaan niitä ruokkimassa.

Nyt kyllä piti minunki päästä touhuun mukaan.

Kun haukahdin hieman, kuukkeli vain katsoi minua uteliaana, mutta ei säpsähtänytkään.

Kait niitä oli parempi seurata täältä emännän suojasta. Ties vaikka tulevat nokaisemaan.

Jostain ihmeen syystä meille laitettiin varmuusköydet, kun jäimme hetkeksi kahdestaan Likka-äiskän kanssa seurailemaan niiden leivänmurujen rohmuamista.

Eipä tuo jaksanu minua kovin kauvaa kiinnostaa, mutta...

...äiskä kyllä yritti hiipiä mahdollisimman lähelle. Nyt minäkin ymmärsin, miksi meillä oli nämä varmuusköydet tuohon kantoon kiinnitettynä. Arvaatteko te?