Hauskinta siellä oli, ettei tarvinnu yksin oleskella ulkona,vaan seuraa riitti joka lähtöön.

Irlikset välillä hieman naureskelivat meille ja kiusasivat töppäjaloiksi, mutta me nimittelimme niitä koipeliineiksi.

Houkuttelimme pojat kirittäjiksi pyöränsä kanssa, jotta näemme kummilla jaloilla pääsee sukkelampaa.

Katsokaapa nyt, miltä näyttää!?

"Siinäs näitte koipeliinit!"

Vaan kun irlikset oikein innostuivat painimaan, niin olimme mieluiten huutosakkina.

Kiva sitä oli vierestä seurata, kun...

...ne välillä innostuivat suorastaan lentämään.

Likka-äiskä vaan ei malttanut moista menoa kauvaa sivusta seurata, vaan katsoi velvollisuudekseen vanhimman vastuulla mennä hieman rauhoittelemaan tuota hurjaa nuorisoa, ja minä tietysti olin äiskän tukena.