Olimme loikoilleet jo melkoisen rupeaman legendalaatikossa (tietysti välillä aina jaloitellen), kun eteemme ilmestyi tällainen näkymä.
Auto kiipesi aika jyrkkää ylämäkeä ja ikkunasta näkyi vain kerrostaloja. Ei kait me tällaiselle retkelle sentään oltu tulossa?
Täällä näytti tunturin rakentaminenkin olevan kesken, joten suuntasimme taas alaspäin.
Onneksi aivan läheltä löytyi parkkipaikka, jossa oli tilaa taas hengittää,...
...ja hieman katsella ympärilleen.
Kun kävimme vielä hieman reunempana, niin sieltähän avautu jo tosi hienot ruskan sävyttämät tunturimaisemat.
"Voi juku, taas tuli töppäjaloille hieman jatketta. Vautsi mitkä näkymät!"
Tämä oli kuitenki vain lepotauko, ja jatkoimme pian matkaamme.
Kommentit