Niin me pääsimme matkaan, ja välillä pysähdyimme syömään eväitä eräälle kauniille, tutulle levähdyspaikalle.
Ja sitten lähdimme taas jatkamaan matkaa.
Perille päästyämme tuli Mörri-kissa meitä tervehtimään jo autoon.
Se oli taas totuteltava elämään muutama päivä näiden kissojenkin kanssa. Niiden lähellä pitää muistaa olla kieli keskellä suuta, jottei tule turpiin.
Likka-äiskää ei niiden läsnäolo näyttänyt pahemmin stressaavan.
Lisäksi olivat nämä isot tytöt taas kilpailemassa kanssani isännän huomiosta.
Toki yritin käydä tuon tuosta muistuttamassa, että minäkin olen täällä, ja olen isännän kaikista paras ystävä.
Kommentit