Likka-äiskö löysi pihanurmikolta harvinaisen kalpean kurkun, ja alkoi jyrsiskelemään sitä enempiä miettimättä.

"Hei äiskä, saakohan sitä nyt noinvain omineen lupineen mennä ottamaan?"

"Ehkä emäntä on unohtanut sen siihen, ja tulee sitä kohta hakemaan." "Tuskimpa tällaista kalpeanaamaa kukaan kaipaa. Kyllä se on selvästi hylätty, ja pois heitetty...namnam."

Hyvälle se kyllä tuoksuu.

"Ota vain Pietu loput! Minä sain jo tarpeekseni."

Tohdinkohan minä tuota syödä, kun se ei ole edes omassa kupissa? Hieman pistää kyllä miettimään.

Kaippa se tuo äiskä nämä asiat tietää paremmin. Hyvältähän tämä tosiaanki maistuu, eikä tuo emäntäkään taida nyt kurkkuja kaipailla, kun näyttää olevan laukkuja pakkaamassa. Taitaa olla taas viikonloppumatka edessä.