Aamulla Valdemar vaikutti tosi pirteältä ja vilkuili kaipaavasti häkin raosta ulos.
Niimpä veimmekin isännän kanssa häkin Valdemareineen pihalle, kun sadekin oli sopivasti lakannut.
Sitten vaan ovi auki ja tie oli selvä vapauteen.
"Hei, mikset sinä lennä sieltä pois?"
Se vain tuijotti minua silmät pyöreinä, eikä hievahtanutkaan.
Odottelimme tovin, mutta sitten isäntä päätti hieman auttaa sitä.
Isäntä heitti sen ilmaan, ja samassa se otti ilmaa siipiensä alle ja häipyi korkeuksiin.
"Heihei Valdemar! Hyvää matkaa! Yritähän pärjäillä ja muista varoa ikkunoita!"
Kommentit