Kyllähän ne saivat sitten houkuteltua minut autoon sieltä Talaskankaalta. Toissapäivänä isäntä ja emäntä lujahtivat taas omille teilleen ilman meitä ja palasivat muutaman tunnin kuluttua tällaisen marjasaaliin kanssa.

Kertoivat vielä tavanneensa marjapaikassa ystävällisen vahtikoiran Robin ja kivoja ihmisiä.

Enkä meinannut uskoa korviani, kun puhuivat vielä jostain villisikalaumastakin.

Kylläpä nyt harmitti. Ehkä ei olis kannattanu ruveta temppuilemaan sen Talaskankaalta lähdön kanssa.

Saatoin kuvitella ne ystävälliset villisiat, jotka muistuttivat ulkonäöltään varmaan aika paljon minua. Olen nähnyt niitä usein TV:n luonto-ohjelmissa, mutta en valitettavasti koskaan livenä.

Eilen pidin sitten huolen, että pääsimme mukaan. Hei, tuollako se Robi on!

"Terve, minä olen Pietu, suuri seikkailija, kala-koira ja jotkut kutsuvat ninua myös luonnontutkija sir Pietuksi!" Pyrin tekemään Robiin heti hyvän vaikutuksen.

Katsotaampa nyt oikein tarkkaan, jotta tunnetaan, jos vastakin tavataan jossain.

Siinä sivumennen isäntä ja emäntä poimivat taas tällaisen marjasaaliin Robin ystävällisten omistajien pensaista, ja minä olin niin onnessani mukaan pääsystä, että unohdin aivan kokonaan ne villisiat.