Perjantai-iltana poikaset olivat vielä tällaisia kauniita sinisiä, ja aukoivat minulle suutaan, kun tervehdin niitä ohimennen.
Likka-äidin sunttäreiden aikana ne olivat kasvaneet melkoisesti ja muuttaneet väriäänkin. Maanantai-iltana ne näyttivät jo melkein oikeilta punakylkirastailta.
Sitten tulivat ne eiliset kaatosateet. Kun illalla menin sitten tarkistamaan, miten ne olivat selvinneet siitä myräkästä, oli pesä aivan tyhjä.
Kutsuin Likka-äiskääkin varmistamaan tilannetta.
"Tyhjä mikä tyhjä, ei täällä näy ristinsieluakaan!"
"Onkohan vesi huuhtonut ne tuonne ojaan, vai ovatko juosseet johonkin parempaan suojaan?"
"Vai oisko joku peto napannut ne sateen turvin kitaansa tästä ohi kulkiessaan?" "Voi ei, älä edes puhu tuollaisia äiskä!"
"Yritin kyllä vahtia koko sateenkin ajan ikkunasta, ettei täällä liikkunut ketään." "Eikä tunnu kyllä vieraita hajujakaan, vaikka on kait sade voinut huuhtoa jäljetkin pois."
"Mitä arvelette, olisivatkohan ne päässeet jo omin voimin turvaan, kun olivat 10-11 vuorokauden ikäisiä? Toivottavasti näemme niitä vielä täällä jossain!"
Kommentit