Emäntä teki hienon voikukkaseppeleen, ja näin minut kruunattiin virallisesti kalakoiraksi.
Emme toki ole unohtaneet katiskaakaan kesälomasta huolimatta. Kiva on käydä aina kurkistamassa, mikä kala on tullut meitä tervehtimään. Nyt siellä näytti olevan iso lahna.
Se vaikutti ihmeen tutulta. Ei kait vain ollut sama kala, joka kävi kerran toivottamassa minulle Hyvää Joulua.
"Terve Pietu-kalakoira!" Jotain sellaista se sanoi hyvin hiljaisella äänellä...siltä minusta ainakin kuulosti.
Voi juku, sekin tiesi uuden arvonimeni. Ompa viisas lahna.
Likka-äiskäkin antoi kalalle pusun, jotta se sanoisi hänelle jotain kaunista.
Lahna varmaan vaistosi, että äiskällä oli aivan muuta kuitenkin mielessään, ja pysytteli hiljaa.
Minä pidin huolen sen vapauttamisesta jälleen kerran.
Kommentit