Harmiksemme isäntä ja emäntä pakkasivat sitten eräänä päivänä taas tavaramme ja alkoivat kantaa niitä autoon.

Minä pujahdin vielä siivouksen ajaksi nauttimaan siitä ihanasta kuistista.

Likka-äiskä kätkeytyi sängyn alle piiloon, jotta unohtaisimme hänet tänne, mutta koska äiskä on niin tärkeä meille, niin emme voineet häntä toki sinne unohtaa.

Sitten ajoimme vielä viimeisen kerran tätä kapeaa katua sen "kuninkaanlinnan" ohi, ja huiskutimme heiheit Kristiinankaupungille.

Tällainenkin kodikkaan näköinen pihapiiri näkyi jossain matkan varrella. Ehkä käymme siellä vielä joskus.

Emäntä päätti opastaa meidät erästä hyvin pientä tietä jonkun kuivuneen järven poikki, mutta kuten tavallista, eksyimme väärälle pikkutielle ja ajelimme tuntitolkulla vieraita metsäteitä, kunnes päädyimme näille hiekkakuopille.

Se oli oikeastaan aivan kiva harharetki, sillä pääsimme hetkeksi jalottelemaan, ja lopulta löysimme sieltä kyllä ihmistenilmoillekki vaikka aika outoon paikkaan. Tulipahan samalla nähtyä uusia seutuja.

Yhdellä pysähdyspaikalla tapasin tämän kivan hirven ja vaihdoin sen kanssa hieman kuulumisia, mutta hetkeä myöhemmin löysimme varsin mielenkiintoisen ja salaperäisen tutustumiskohteen, jossa saattoi tuntea historian siipien havinaa. Tahdotteko kuulla siitäkin?