Ensimmäisenä päivänä siellä Pääsiäissaarella oli niin sumuista, että jouduimme kulkemaan turvallisuussyistä turvanarujen päissä.
Tämä oli nimittäin varatoimenpide, jos ne kotkat saapuvat. Eivät ne kait olisi jaksaneet isäntää kantaa mukanaan, joten mekin olimme siis turvassa.
Aamulla sumu oli tipotiessään, ja me riehaannuimme tanssimaan nousevan auringon kanssa kilpaa.
Ei painanut Likka-äiskälläkään vuodet töppösissä.
Kait hän kaatuikin aivan tahallaan, mutta minä olin tietysti välittömästi "nostamassa" äiskää ylös.
Sitten huomasin isännän löytäneen jotain mielenkiintoista kiikariinsa.
"Mitä siellä näkyy?"
Asia piti tarkistaa vielä kaukoputkella. Siellä kauempana jään reunalla metelöivien lokkien ja hanhien luona kyyhötti kuulemma valtava merikotka. Pitiköhän taas turvautua talutushihnoihin?
Tahdotteko tietää millaisia muita omituisuuksia Pääsiäissaarella kohtasimme? Tapasimme aivan tuossa rannassa mm. sellaisen nelijalkaisen, jota emme tienneet äiskän kanssa edes olevan täällä, ja jonka olemme aiemmin nähneet vain telkkarissa.
Niin...ja pikaista paranemista sinne Annikan sessulle!
Kommentit