Perjantaina ulkona piipahtaessamme huomasimme, että pihalla oli muitakin ulkoilijoita.
"Hei minä olen Pietu! Kuka sinä olet?" "Tuskin se sinulle Pietuseni enään vastaa. Näyttää aivan paikalleen jämähtäneeltä päästäiseltä...kuollut mikä kuollut."
Voi ei, se oli tosiaanki jäätynyt kesken juoksunsa pikkunen reppana. Ei varmaankaan ollut arvannut mennä tarpeeksi lujaa pintaliitoa kuten me Likka-äiskän kanssa.
Kun jäin sitä suremaan, niin äiskä ehdotti, että veisimme sen lumivuoremme laelle, josta se vois lentää päästäisten taivaaseen.
Hei nyt muistin, tuohan oli varmaanki se sama pieni ystäväni, joka kävi luonani vuosia sitten eräänä kesänä. Kerroin siitä aikoinaan tuolla CORCISTI-NURKASSA niissä jutuissa, jotka lensivät sitten johonkin nettiavaruuteen.
Nyyh...nyt kyllä alkaa aivan itkettämään. Osaakohan se varmasti lentää? Voisin ehkä kertoa teille sen muistoksi siitä vuosien takaisesta ystävyydestämme, jos ette kaikki ole kuulleet sitä. Kuka tahtoo kuulla? Mutta ensin vietämme kait hiljaisen hetken sen sen muistolle, ja juoksemme sitten sisälle lämpimään.
Kommentit