Lisäksi minulla on yksi vuorenhuippu tässä lähempänä ison koivun katveessa.

Täällä minä voin vaikka eläytyä hetkeksi noiden pikkulintujen elämään.

Voin kuvitella asuvani tuollaisessa kodikkaassa pienessä mökissä rauhassa kaikilta maanpinnan vaaroilta.

Sitten hyppään puun oksalle ja tirkistelen pihassa liikkujia oksien lomasta kenenkään huomaamatta.

Lintuna eläessä täytyy varmaan muistaa pitää suu supussa, etten vahingoissakaan ala haukkumaan, vaikka näkisin mitä odottamatonta.

Oppisin varmaan visertelemäänkin, jos tarpeeksi harjottelen. Jotenki näin se isäntäkin pistää kielensä rullalle, kun matkii lintujen ääntä.

"Hei Marja, käyn kurkistamassa tässä jossakin välissä tuolta korkeimmalta vuorenharjalta, näenkö teitä siellä Helsigin Paloheinän hiihtokeskuksen mäennyppylällä. Muistakaa huiskutella siellä niin kauan, että huomaan teidät! Ja jos en vielä näe sinne saakka, niin jatkuvasti näille vuorilleni tulee lisää korkeutta, kun näyttää päivittäin lumen määrä kasvavan.