Päätin kulkea tuttuja teitä, jotten eksyisi. Tietysti juoksin aivan tien reunaa autoja varoen.

Vihdoinkin olimme jo Raahessa, missä piti olla erityisen varovainen liikenteen kanssa.

Täällä tutussa rauhallisessa paikassa oli hyvä hieman levätä ja kerätä voimia loppumatkaa varten. Tiesin, että olisimme jo loppusuoralla...enää reilu 20 kilometriä.

Onneksi ehdimme perille ennen pimeää, ja Pinja-systeri oli pihamaalla istuskelemassa.

Hän oli kovin innostunut tulostamme. Kyseli vaan, mihin Likka-äiskä ja muu porukka oli jäänyt.

Pakkohan sitä oli vielä hieman riehua systerin kanssa, vaikka kovin mielelläni olisin jo mennyt hieman lepäämään.