Onneksi sunnuntaina oli aurinkoinen ilma, ja pääsimme jo aamusta sinne luvatulle retkelle. Minulle tämä paikka on muistoja täynnä. Jo aivan pentuna kiipesin tänne ensimmäisen kerran, ja vuosia sitten johdatin tänne koko sukunikin...tai no melkein kaikki olivat mukana. Muistaako teistä enää kukaan tätä kivaa retkikohdettamme.
Onneksi makkarat olivat nyt mukana, ja nuotion ympärille kertyi muutakin porukkaa, vaikkeivat ne kai nyt meidän sukulaisia olleetkaan, aivan kivaa väkeä kuitenki.
Siellä saatiin myös hieman levätä pitkän kiipeämisen jälkeen.
Minä rakastan tällaisia korkeita paikkoja, koska täällä unohtaa pienuutensa ja varsinkin mataluutensa kokonaan.
Tässä oli mainio vartiopaikka, josta näkyi kaikkiin tärkeisiin suuntiin.
Muistatte ehkä myös tämän laajan tasaisen laen, jossa on kuulemma aikanaan pidetty juhannusjuhlia ym.
Laskeutuminen oli hieman kiipeämistä helpompaa.
Metsäpolulla löytyi paljon mielenkiintoisia villieläinten jälkijä ja hajuja, mutta itse eläimet pysyivät valitettavasti näkymättömissä.
Voimat eivät riittäneet enään autoon kapuamiseen, mutta onneksi meillä on riski isäntä, joka auttaa tarpeen tullen.
Näin lyhkäsillä matkoilla saamme olla autossa ilman boxia.
Se helpottaaki maisemien seuraamista auton ikkunoista.
Ehdimme tehdä sitten samana päivänä vielä toisenkin retken. Se oli siitä kiva, että siellä retkellä saattoi vaikka torkahdella, eikä tarvinnu kävellä kuin muutamia kymmeniä metrejä ja silti saimme runsaasti raitista ilmaa. Arvatkaapa minne silloin suunnistimme!
Kommentit