Viikonloppuna pääsimme taas metsään, kun ajelimme Talaskankaan luonnonsuojelualueelle eräretkelle.

Isäntä ja emäntä keräsivät puolukoita, mutta me saimme niistä tarpeeksemme jo viime kerralla. Tuli kait ahmittua niitä silloin liikaa, ja kieltämättä kyllä hieman vatsassa nipisteli. Täällä puolukat kasvoivat osaksi tällaisissa pystysuorissa seinämissä, joista ihmisten onkin niitä helpompi kerätä.

Emäntä keräili myös kaikenlaisia hyvän näköisiä sieniä, mutta me emme koskeneet varmuuden vuoksi niihinkään vatsavaivojen pelossa.

Onneksi isäntä viritteli lopulta pienen nuotion.

Mutta missä olivat makkarat? Tarjolla näytti olevan vain pelkkiä puolukoita.

Makkarat olivat kuulemma unohtuneet kotiin, mutta isäntä lupasi meille jotain muuta hyvää repusta.

Onneksi ruokamme oli sentään mukana, ja saimme syödä sitä omista kupeista näin kauniilta pöydältä....tai kyllä nuo kupit olivat sittenki vaihtuneet, joten maistui ruoka vieläkin paremmalta vaihteeksi äiskän kupista.

Tutustuimme myös Talaskankaan monipuoliseen eläimistöön, kuten tällaisiinkin hirvittäviin petoihin, joita siellä oli satamäärin.

Maisematkin olivat hieman erinäköisiä kuin kotipihan ympäristössä.