Yhtenä aamuna meidät herätettiin yöllä kesken unien ja ohjattiin pelastusliivit läällä Sympaattiin.
Hetken ihmettelin, että mihinkähän sitä nyt suummistetaan, mutta...
...päätin jatkaa keskeytyneitä uniani kuten Likka-äiskäkin eväskorin veiressä, jotta heräisimme, kun olisi syönnin aika.
Ajoimme järvelle johonkin kaislikkoon.
Sieltä isäntä veteli ongella isoja ahvenia tiuhaan tahtiin.
Ne olivat paljo isompia, kun nuo mitä kotilaiturin lähellä uiskentelee.
Yritin välillä pitää vahtia, jotteivät ne hypi vahingoissa eväskoriin vaan menevät tuonne vesiastiaan.
Aamukahvin ja eväiden syömisen aikoihin olimme äiskän kanssa kyllä valppaina, jotta saimme oman osuutemme.
Rannalla olevalta maatilalta kuului mielenkiintoisia ääniä.
Siellä ajettiin karjaa laitumelta navettaan aamulypsylle. Oispa ollu kiva päästä auttamaan!
Paluumatkan otimme sitten taas levon kannalta, kun ei tiennyt, mitä kaikkea tuleva päivä taas toisi tullessaan.
Kommentit