Pääsin siellä myös mukaan oikeisiin näyttelytreeneihin. Ensin oli vuorossa corgikehä.
Onneksi Miika tiesi opastaa , mitä minun piti siinä tehdä.
Minutkin tutkittiin tarkkaan hampaita myöten.
Sittetten taas kierrettiin kehää.
Ehkä minä voitin tuon corgikehän...tai sitten se oli Miika tai Pinja tai...? Ainakin yritin seistä oikein kauniisti.
Sitten pääsivät irlikset vuoroon.
Riinalla on kuulemma näyttelemisestä jo niin paljon kokemusta, että se osasi näyttää mallia muillekkin.
Ja hyvin oli Veerakin katsonut vanhemmista esiintyjistä mallia, ja seisoi kuin vanha tekijä.
Tietysti "näyttelyssä" parhaiten sijoittuneet pääsivät lopuksi yhteiskuvaan.
Kun sitten tuli kotiinlähdön aika, yritin vetäytyä huomaamattomasti irlisten seuraan. Nuo automatkat kun ovat niin pitkästyttäviä, ja täällä olis niin paljon mielenkiintoista tekemistä, niin kokeiltiin taas systerin kanssa vahdinvaihtoa.
Pinja pujahti automme jalkatilaan, ja yritti olla hyvin pietumaisen näköinen. Ei mennyt kuitenkaan vaihtoyrityksemme tälläkään kertaa läpi. Ja ehkä olikin hyvä niin, sillä pien minulla on täällä kotonakin uutta mielenkiintoista puuhaa. Ettäpä ehkä arvaakkaan, mitä meille tuodaan ensi viikolle. Siitä alkaa sitten uudet ulottuvuudet kesänviettooni, ja ehkä minä saan uuden arvonimenkin sen myötä.
Kommentit