Taas tuli niin kovat pakkaset, ettei ulos ole paljonkaan asiaa, joten täytyy keksiä jotain aikansa kuluksi ja päiviensä iloksi.
Onneksi meillä on nuo joulukukat vielä seuranamme.
Niitä katsellessa voi kuvitella, että on kesä ja perhoset ja sudenkorennot liitelevät niiden yläpuolella ja aurinko paistaa. Jos oikein syventyy, niin voi kuulla lintujen viserrystä ja puron solinaa....
Nyt juoksen ajatuksissani kukkakedolla nauttien luonnon lumoavasta kauneudesta.
Voi tätä tuoksujen huumaa.
Mutta äiskä sanoi, ettemme me voi vain yksipuolisesti nauttia niistä, vaan meidän pitää toki huolehtia myös niiden viihtymisestä. Silloin muistin jotain ehkä parin vuoden takaa.
Joku teistä opetti silloin minulle kauniin amaryllislaulun, jota voisin nyt laulella näille, mutta olen unohtanut sen...harmi. Auttakaa nyt ihmeessä hyvät ystävät, ja laulakaa se minulle uudestaan muistini virkistämiseksi! Ja jos vain joku tietäisi myös jonkun hyvasinttilaulun, niin siitäkin olis varmaan apua, sillä nekin kaipaisivat selvästi piristystä.
Kommentit