16. luukku löytyi sieltä aivan 15. luukun vierestä. Likka-äiskä huomasi sen ensin, tai ainakin ehti ilmoittamaan. Taas olivat apukädet ja -jalat tarpeen.
Pääsin käväisemään siellä matkallamme myös navetan puolella Tomi-tontun kanssa. Onneksi jäin kurkistelemaan kanalaan ovenraosta, sillä kukko vaikutti hieman arvaamattomalta.
Se varmaan vain vartioi, että kanat saavat syödä rauhassa.
Kait se sitten huomasi, ettei minulla ollut mitään kettumaisia aikeita, kun se käänsi selkänsä, ja marssi itsekkin syömään.
Lampolaanki minua pelotti hieman mennä, kun siellä oli niin hämärää. Ties vaikka äkäinen pässi olisi ollut jossain nurkassa vaanimassa. Onneksi äiskä on nyt opettanut minutkin lataamaan silmälamppujeni akun, jotta näin siellä paremmin, kun pistin kaikki tehoni äärimmilleen.
Kommentit