"Hei Virpi, Juuli ja kaikki muutkin ystäväni, kiva kun muistatte huudella täällä minua aina välillä. Ei se flunssa-aalto iskenyt emäntää vuoteeseen vaan isännän. Noidannuoli sitten iski vaihteeksi emännän selkään, mutta onneksi sillä on ollut nyt vain keveämpiä työkiireitä. Välillä sekin kyllä sitten rentouttaa selkäänsä sängyllä jalat jumppapallon päällä. Aika omituista hommaa, kun nyt on meillekin tullut ensilumi ja voisivat leikkiä kanssani ulkonakin."

Telkkaristakin tulee jatkuvasti vain jotain sikamaista ohjelmaa. Likka-äiskäkin on kait kuunnellut ja katsellut niitä niin paljon, että sille on alkanut kasvaa kärsä.....vai tuntuuko minusta vain siltä?

Yritän aina keksiä jotain hieman päivän piristykseksi. Jokohan vois aloittaa mäenlaskun?

Ei tämäkään kyllä niin hauskaa ole yksikseen, mutta ompahan jotain ajankulua.

Tänään houkuttelin äiskän kanssani etsimään aarretta. Niitähän aina löytyy, kun lumi kätkee sopivasti kaikkea kivaa alleen.

...mutta täällä taitaa sittenkin olla aivan oikea aarre. Eipä tainnut olla yhtään hullumpi idea tämä aarteenetsintä.