Kyllä säikähdin kamalasti, kun isäntä kantoi raaán eläimenruhon eräänä päivänä keskelle ruokapöytää ja alkoi erottelemaan siitä lihakimpaleita, kunnes lopulta oli vain kammottava luuhäkkyrä jäljellä.

Sydän pomppasi kurkkuun, kun mieleeni iski kauhea ajatus. Siksiköhän se on niin innoissaan ruokkinu noita kauriita, ja houkutellu tänne meidän pihalle. Olen nimittäin nähnyt telkkarissa, kuinka jotkut metsästävät kauriita, ja syövät ne sitten.

Isäntä kehui sitten vielä, että tästä kyllä riittäisi meillekkin syötävää.

Onneksi hän huomasi säikähdykseni, ja selitti, että tämä on vain murevaa lammasta, joka on kasvatettu jossain teurastamolla vain liharuoaksi. Ei sillä ole kuulemma koskaan mitään villoja edes ollut, eikä se ole päkättänyt ja syönyt heinää, kuten Pinja-systerin lampaat.

Ne ovat kuulemma aivan erikseen nuo elävät lampaat ja taas nämä teurastamon lampaanlihat, eivätkä edes mitään sukua keskenään. Ja kohta meille kuulemma keitetään näistä tosi makoisaa luulientä.