Huristelimme vain alas Sovintovaaralta kohti Inarin järveä, niin löysimme sieltä Ukonjärven Lomakylän.

Se oli kyllä aivan kiva välietappi, vaikka rannalla olikin melkoinen tuuli, ja paikan oppaana toimi iso 6 vuotias saksanpaimenkoira Ipse, jota minä kunnioitin sen verran, että yritin pysyä mahdollisimman huomaamattomana.

Onneksi meillä oli siellä käytössä viihtyisä mökki, ja siellä vielä Likka-äiskän kanssa yhteinen sänky, jossa saattoi rauhassa kerätä voimia uusiin retkiin.

Mökin takaa pääsimme lujahtamaan Ipsen huomaamatta maastolenkille.

Sieltä löytyi vaikka millä mitalla mustikoita ja puolukoita.

Kun muut syventyivät marjojen poimimiseen illalliseksi, minä päätin käyttää aikani hieman hauskemmin. Kiipesin eräälle suurelle kivella...

...ja ihailin hienoa maisemaa, ja haaveilin mahdollisesta Ipsen kaltaisen opaskoiran ammatista. Ehkä minustakin voisi joskus tulla sellainen, jos isäntä ja emäntä löytäisivät jostain sopivan lomakylän aivan vain meitä varten.

Niin ja mitä minä turhaan marjoja poimisin, kun tiesin, että mökissä oli kyllä parempaakin evästä iltapalaksi.