Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika jättää hyvästit Lemmenjoelle. Seuraava kiipeilykohteemme oli Sovintovaara, jonne hurjastelimme vaihteeksi autolla pelottavan jyrkkää nousua. Siellä oli Nufte-malamuutin valtakuntaa. Harmi vain, että Nufte joutui olemaan vierailumme ajan aitauksessa, vaikka hyvin me olisimme kyllä tulleet toimeen keskenämme.

Kyllä sillä kaverillä oli tosi jännä asunto.

Lelujakin sillä oli vaikka millä mitalla. En tohtinut kuitenkaan koskea niihin, vaan katselin vain aivan kiltisti. Niissä oli jotenkin omistajansa näköä, vai kuvittelinko vain.

Olivatkohan nämä sen ruoka-astioita tai jotain sen tapaisia.

Käväisimme myös Nuften parvekkeella, josta oli tosi mahtava näköala.

Sielltä näkyi osa Inarin-järveä, ja hyvällä säällä saattoi kuulemma kiikarilla nähdä sekä Norjan että Venäjän puolelle. Oispa täällä mahtavaa asustella.

Pihalla oli tällainen kota. Hieman pelkäsin noita penkillä makailevia karvaisia otuksia, mutta onneksi ne olivat aivan rauhallisia.

Toivoin jo, että olisimme jääneet edes yhdeksi yöksi tähän majaan asumaan, kun nuo automatkat ovat niin pitkästyttäviä. Onneksi seuraava majapaikka löytyikin sitten lähempää, kuin arvasinkaan.