"Hei kasvaako tuolla noin isoja sieniä? Kyllä pitäis emännän nyt olla mukana!"

"Nämähän olivatkin vain jotain ufoja vieraalta planeetalta."

"Ompa tämä hiljainen tyyppitalolähiö. Missähän kaikki asukkaat ovat?"

"Katso äiskä, tuolla on porukkaa kyllä vaikka millä mitalla."

"Täältä löytyy varmaan meille leikkikavereita, kun näyttää olevan lapsiakin mukana."

"Taitavat olla aika päätöntä porukkaa. Parempi jättää heidät omaan rauhaansa."

"Tuollakin on jotain erikoista!"

"Eikö se olekin ruokapöytä? Oliskohan sinne jääny meille mitään hyvää? Alkaakin jo olla nälkä."

"Ei me nyt Pietuseni voida mennä norkoilemaan vieraisiin pöytiin. Parempi palata jo takaisin päin. Eiköhän meillä ole kohta ruoka-aika. Ihmettelevät varmaan missä viivymme näin kauan."

Olimme jo hieman eksyksissä, ja yritin kysellä tietä kotiin näiltä kiltin näköisiltä sinisiltä miehiltä, jotka näyttivät aivan pätkätyöläisiltä.

Samassa emäntä tulikin meitä sieltä hakemaan. Oli kuulemma jo kiire pakkaamaan, kun huomenna lähdemme aamuvarhaisella kohti Lappia. Palailemme sitten viikonvaihteessa kertomaan matkakuulumisia.