Samalla Revonlahden reissulla kävimme myös tervehtimässä vanhaa ystäväämme Lita-ponia. Se oli kuulemma aikanaan kuulunut emäntäni laumaan 15 vuotta, jonne se oli tullut vuoden vanhana, ja saman verran ollut jo täällä uudessa kodissaan Liisan luona. Minä tapasin Litan nyt jo toisen kerran.

Jossu-tätikin tuli mukaamme tapaamaan vanhaa ystäväänsä. Heillä näytti olevan hyvin iloinen jälleennäkeminen 15 vuoden tauon jälkeen.

Myös Miika näytti pitävän kovin tuosta ponivanhuksesta. Minua lähinnä kiinnosti, mitä hyvää syötävää se löytää täältä maasta.

Jossu-täti oli muistanut varata Lita-ponille tuliaisia, joita Miika sai sille tarjoilla.

Onneksi lita jätti minullekkin hieman murusia.

Minäkin kyllä ottaisin mielelläni tällaisen kaverin itselleni...

...tai vaikkapa nuo molemmat.

Lita ja Miika näyttivät suorastaan ihastuneen toisiinsa.

Välillä jo pelkäsin, että poni pistelee Miikankin suuhunsa tuliaisten jatkoksi....Mutta ette ikinä arvaa, mitä muita kummajaisia minä siellä Litan luona tapasin!