Jossu-täti esitteli minulle tanskalaisen fanini Tuula-Maijan.

Ilo oli molemminpuolista, kun pääsimme tervehtimään toisiamme. Empä olisi arvannut, että niinkin kaukana juttujani seurataan.

Olin aivan otettu, kun hän kehui minua erittäin komeaksi rotuni edustajaksi. Hän jos kukaan varmasti ymmärtää tällaisten asioiden päälle, kun on kuulemma rodun tuomari.

Aivan siinä meni jalat alta, kun joutui näin kivaan ja arvovaltaiseen seuraan. Terveisiä vaan sinne Tanskanmaalle! Oli tosi kiva tavata!

Toki minä ehdin välillä seurata lajitovereideni kehätouhujakin.

Varsinkin tässä porukassa oli minullekin paljon silmanruokaa.

Ehkä paras muisto sieltä oli kuitenkin tuo shoppailukierrokselta mukaan tarttunut puruluupussi. Eikä tuon päivän hauskuudet toki tähän loppuneet..., mutta lisää kerron sitten ehkä huomenna .